Sivut

27.2.11

Naksutteluun hurahtanut

Perjantaista lueskeltu ja harjoiteltu naksuttelun jaloa taitoa. Että voi olla hauskaa puuhaa! Miinan kanssa noi perusteet tuli jätettyä väliin, tunnustan. Ajattelin Ansan kanssa tehdä jotain toisin. Jos vaikka oikein ajoitetusta palkkauksesta olisi hyötyä esim kontakteissa...

Aloitin Ansan kanssa naksuttamalla ja palkkaamalla kaikesta mitä keksi tarjota. Fiksuna tyttönä tarjosi alussa aina samassa järjestyksessä 1) istumista 2) kontaktia 3) maahan menoa. Ansan kutsumisesta ja vilkaisusta kutsujaa kohden naksaus ja palkkaus, yllättävästi tulee kyllä luokse hakemaan palkkion... Ahneena tyttönä oppi parista taskuun jääneestä namista, että luokse kannattaa tulla ;-) Välillä on naksuteltu, kun pissaa ulos (sisälle, paperille tulleista pelkät kehut). Vieläkun kelit lämpenee niin voisi alkaa (sormet jäätyy vielä) naksutella hihnassa nätisti kulkemisesta ja muiden ohittamisista hiljaa. On aika aktiivinen kommentoimaan maailman menoa. Onneksi vain ulkona, sisällä on edelleen aika hissukseen B-) Hallilla testasin ja opeteltiin kohdekeppiä. Täytyy hankkia/duunata kotiinkin sellainen. Aika näppärästi hoksas sitäkin ideaa. Maltoin mieleni, enkä yrittänytkään koko ohjelmaa/opettelua viedä kerralla läpi. Suurin osa ajasta meni leikkimiseen. Ansa voisi leikkiessä luulla isommaksi pedoksi, sen verran maltalaa on leikkimurina (välillä ihan pelottaa itseäkin).

Miina on yllättänyt mut täysin. Se vasta on hurahtanut naksutteluun!!! Aloitin sen kanssa myös alusta. Tosi nopeasti ymmärsi idean ja rohkeasti ja vauhdilla tarjos kaikkea mitä ikinä on edes yritetty opetella. Kirjassa varoiteltiin, että crossover koirien kanssa on syytä varautua pidempään prosessiin. On opeteltu jo pari uutta temppua. Oppi kiertämään käskystä minut ja peruuttaa muutaman askeleen.  Hallilla hoksas kohdekepin idean nopeasti ja sai runsaasti palkkaa. Kokeilin kontakteja naksuttiminen kera (edelleen juoksarit), on ollut loikkimistuulella viimeaikoina... Alkuun teki parit loikat, johon tuskastuneena laitoin kehiin targetit makupaloineen. Kun oli juossut alas ja ottamassa namit niin naksutin. Seuraavat tehtiin ilman targettia ja juoksi alas ilman loikkia. Etutassujen osuessa maahan ja takatassujen ollessa vielä kontaktialueella naksutin ja palkkasin makupalalla. Tein parit harjoitukset vielä, jossa palkkana olikin lentävä lelu. Yllättävästi tuosta sai vaan lisää vauhtia ei kuitenkaan kontaktien kustanuksella. Ihan en ole varma enää saiko naksuttelussa käyttää palkkana muutakin kuin namia. Ei kun kirja taas esille...

24.2.11

hiihtolomatunnelmia


Ei tehty kummempia suunnitelmia hiihtolomalle. Eihän tuota pientä paholaista raaski laittaa hoitolaan, vaikka tiedän Maaritin paikan koiran lomaparatiisiksi. Tietysti kirpaisee Miina hakiessa oman koiran käytös. Moikkaa meitä ja menee Maaritn perässä "kysellen" mitä me seuraavaksi puuhataan. Ehkä loman voi viettää näinkin, ei näytä koirat eikä lapset kärsivän, Paavokin pääsee häkistä välillä pois...

23.2.11

Normipäivä

Kuvan huonosta laadusta huolimatta laittelin videota (hinta ja laatu kulkevat käsikädessä), miten meillä kuitenkin annetaan koirille ruokaa. Miinahan saa välillä arvioita mm kisoissa siitä, että on liian laiha. Toisaalta katsoin huomauttelijoiden koiria, jotka olis voineet jättää muutaman nappulan välistä ;-) Ansakin oppi nopeasti odottamaan lupaa saadakseen kuppinsa. Pakkohan sitä oli kuitenkin testata, jos nopein sais kaiken. Alla vielä koirien aamuista leikkimistä, ei paljon kennelyskät enää paina... Videota katsellessa tuli mieleen, että opeteltava leikkaamaan noita pätkiä...

Kivaa kun on auto käytössä taas. Piipahdettiin Tammisaaressa uimassa Paavon ja Eliaksen kanssa. Kaiken varalta, jos auto hyytyiskin, pakotin lapsen pukemaan lämpimästi päälle. Se lapsi vihaa pitkiä kalsareita, valitti koko reissun ajan, ettei voi niiden takia istua, kun kuristuu. Kävely muistuttaa kuulemma pingviinin menoa. Sangen nopeasti tuo pingviini juoksi uimahallin pihalla. Vaatetuksesta tuli oma lapsuus mieleen... Meillä oli Fiat 127, vihreä ja aina jotain vikaa. Matkalle lähtiessä piti äidin ohjeiden mukaan pukea paljon vaatetta, jos joudutaan kävelemään... Pyysimme aina, ettei parkeerata roskiksen viereen. Erehtymisen mahdollisuus oli sangen suuri, auton muistuttaessa väriltään ja muodoiltaan roskista.

Kirjastossa pitäisi perjantaina olla luettavaksi "Naksutinkoulutusta koirallesi". Adlibrikseltä on tulossa "Agility right from the start". Voitot alkaa olla jo meidän B-)

20.2.11

Pidot senkun paranee


Posted by PicasaAlkuviikosta hoksattiin tarttua toimeen häkin hankinnassa. Sami soitteli Tammisaareen ja Karjaalle metallisista häkeistä. Meillä on aavistus, että Ansalla olis parempi olla käytössä metallinen häkki... Se tykkää turhan paljon kuopia edelleen mm laattojen saumoja ja lattialistoja. Liikkeissä oli tajolla väärää kokoa ja törkeitä hintoja. Viereisen kuvan kokoisesta häkistä pyydettiin Tammisaaressa n 90euroo. Tämä löytyi tutusta Petenkoiratarvikkeesta 59eurolla ja oli ärrällä jo torstaina. Tarkoitus oli lähteä sunnuntaina Masalaan molempien koirien kanssa. Ansa olis tutustunut kisapaikkaan ja Miina olis startannut pari lähtöä Herralan kimurantteja ratoja. Sirpa oli lupautunut liimaamaan Ansan pystyssä olevan korvan. Perjantaina kaupasta (ja alkosta) tullessa auto alkoi vilkutella service valoa ja takaosa painui reilusti alas (ei sitä viiniä NIIN paljon ostettu). Jotain siinä on huollon mukaan jäässä (muistaakseni Sami puhui kompurasta) tai pahimmillaan ihan rikki. Jostain syystä huoltoliikkeissä on hyytyneitä pirssejä ja väkeä lomalla... Sulattelut ja korjaukset luvattiin viikkojen kuluessa, hintaa ei uskalla edes arvailla. Onneksi superkasko kattaa ainakin kuljetuksen. Kaara neuvoo/sallii ajaa vain 10km/h. 

Onneksi Agneta oli matkalla samoihin karkeloihin ja kyydissä päästäis. Aholoilta alkoi kuulua yskimistä... Kennelyskäähän se. Mielessä kävi, että tänne sekin voi ilmaantua, toivoin meidän kohdalla itämisajaksi sen 14 vrk. Kovasti olis tehnyt mieli kisaamaan. Miina aloitteli köhimistä lauantaina ja sunnuntai aamusta ei tarvinnut enää arvuutella onko tautia vai ei. Komean kumea yskä ja limaa lentää, huoh. Täällä sitä pestään lattialta Miinan limaa ja välillä Ansan kikkareita. Miinalle maistuu ruoka, joten taitaa jäädä henkiin. Se on fiksu piski. Tulee yskänpuuskien aikana viereen, jotta sen kylkiä taputellaan, jotta varmasti kaikki irtoava lima lähtee. Hyvällä tuurilla selvitään ilman lääkärin reissua. Jostain syystä arvelen, ettei täällä tartuntoja vältetä tavanomaisin varotoimin... Ansa pärsii ja aivastelee jo. Aivastukset lähtee niin voimalla, että lyö kuononsa lattiaan :-)  Kai pärskimisen seurauksena korvakin on taas lerpallaan.

Kun ei ollut mitään tekemistä peruuntuneen kisareissun ja vetelien piskien vedellessä sikeitä, päätin verestää leipomistaitoja. Hiihtoloman kunniaksi leivoin pullaa. Tälläkertaa muistin vahtia uunia eikä edes leivinpaperi syttynyt tuleen. Kävin lenkillä syötyäni liian monta leipomusta. Ihan kummalista ja sairasta kävellä ilman nelijalkaisia. Onneksi paluumatkalla oli kannettavana henkkamaukan ja elloksen paketit :-D
                                                         
Ansa painoi vajaan 12 viikon ikäisenä 3,4kg. Korkeus oli haastavmpi mitata, veikkaukset ja mittaukset asettuvat välille 28-30 senttiä.

7.2.11

"Söpöilyä"



Kyl nää päivät pennun kanssa menee vauhdilla, hyvä kun perässä pysyy... Yritin viikonloppuna saada edustavia kuvia molemmista ja homma todettiin täydeksi kaaokseksi. Paavon toimiessa kuvausassistenttina saatiin kuvaan yleensä yksi koira joltain kantilta. Loppupeleissä koirista saa kuvia niiden riehuessa, uteliaana nenä kiinni linssissä tai unessa/unen partaalla. Kuvaavaa on, että perheen miesväki nimittää Ansaa Pilvimarjan Todelliseksi Skitsoksi ;-)

Ansan rokotukset on ensiviikolla. Madotus on sikahelppoa tän yksilön kohdalla, ekat sentit Canexia gotlerin sisään ja hyvin maistui. Lasten mielestä heidän makkaraa ei syötetä piskeilla ja Ansa nuoli loput sormista. Käy mielessä, että onko ahneella paskainen loppu, kuten vanha sananlasku tietää.

Ostin Miinallekin Nutrolin ravintoöljyä. Jossain mainostekstissä luvattiin sen lisäävän älyllisiä ominaisuuksia (omaa luovaa tulkintaa). Tän luulis auttavan seuraavissa kisoissa parin viikon kuluttua Masalassa. Ottaisko huikat itsekin???

Matkan varrella on herännyt epäilys, että Ansa on lievästi neuroottinen. Sehän on pystynyt/halunnut pissata vain pihan lähettyville (viisaasti kaupungin puolelle). Huvittavan näköistä kun nähnyt, että hätä on... Lyhyillä kovillaan kiitänyt vakkaripaikalle (toisaalta itsekin pumpissa haluan takariviin, salin vasemmalle puolelle, koska se puoli peilistä hoikentaa). Tänään käytiin tapaamassa Tanja ja Iidaa (jälkimmäinen on koira), jossa avauduin neuroosista. Eikös Ansa, ihan pottuillessaan, pois lähtiessä pissannut Tanjan tilusten reunalle. Se siitä neuroosista ;-)

Posted by Picasa